Kanta

Puolustusmarkkinoita ja -teollisuutta koskevissa kysymyksissä Euroopan komission rooli kasvussa

Talouskriisin vaivaamassa Euroopassa puolustusmenojen lasku on ollut yleinen trendi. Samaan aikaan tehottomuuden ja päällekkäisyyksien ongelmista ei kaikilta osin ole päästy eroon.

Tommi Nordberg 1

 

Euroopan komission tarjoama lääke on tuttu siviilimarkkinoilta: avoimet markkinat ja niiden mukanaan tuoma lisääntyvä kilpailu tuo mukanaan tuottavuuden kasvua sekä veroeurojen tehokkaampaa käyttöä.

Komission rooli puolustusmarkkinoita ja -teollisuutta koskevissa kysymyksissä on kasvussa. Markkinatoimenpiteiden osalta erityisen huomion kohteena ovat puolustushankinnat. Jäsenvaltioiden hankintakäytäntöjen muuttaminen ei ole tapahtunut EU:n puolustushankintadirektiivin edellyttämällä tavalla. Avoimeen eurooppalaiseen kilpailuun tulevien puolustushankintojen määrä on edelleen liian pieni.

Komissio onkin sitoutunut valvomaan markkinoita. Valvonnassa se luottaa paljon yksityisten toimijoiden eli yritysten kontrolliin. Lisäksi komissio on ilmoittanut kiinnittävänsä erityistä huomiota siihen, että puolustushankintadirektiivin poikkeuksia sovelletaan oikein.

Sisämarkkinoihin liittyy myös vastakaupat. Komissio puhuu niiden asteittaisesta alas ajamisesta jäsenmaiden hankinnoissa. Tähän asti on keskitytty vastakauppoja koskevien kansallisten sääntöjen muuttamiseen. Nyt tarkoituksena on siirtyä valvomaan näiden uusien sääntöjen asianmukaista soveltamista. Valvonnan ohella komissio on myös sitoutunut kartoittamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa keinoja, joilla erityisesti pk-yritysten pääsy muiden maiden markkinoille helpottuisi.

Sisämarkkinakokonaisuudessa huoltovarmuus löytyy korkealta komission agendalla. On olemassa selkeä ymmärrys siitä, että yksi markkinoiden avautumisen keskeisiä edellytyksiä on maiden välisen luottamuksen kasvu. Tätä varten tarvitaan eurooppalaista huoltovarmuutta lisääviä toimia.

Joulukuun 2013 Eurooppa-neuvostossa valtionpäämiehet velvoittivat komission yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden keskeisten intressitahojen kanssa luomaan EU:n laajuisen – puolustusta koskevan – huoltovarmuusjärjestelyn. Komission tulee esittää tiekartta tällaisen järjestelyn synnyttämiseksi kesäkuussa 2015 pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa.

Paljon etukäteen kysymyksiä herättänyt komission aloite liittyy puolustusalan yrityskauppoihin. Euroopassa osalla maita on tähän liittyviä mekanismeja alan investointien hallitsemiseksi, mutta mitään yhteistä käytäntöä ei ole olemassa. Tilanne saattaa haitata pääomien liikkumista sekä teollisuuden rajat ylittävää yhteistyötä. Komission mukaan sisämarkkinoiden syventämiseksi saatetaan tarvita eurooppalaista lähestymistapaa, ja se on aikeissa konsultoida intressitahoja ns. vihreällä kirjalla.

Omana alueenaan, mutta tiukasti markkinatoimiin liittyvänä, on eurooppalaisen puolustusteollisuuden kilpailukyvyn edistäminen. Pk-yrityksiin kohdistuvat toimet ovat Suomen erityisen kiinnostuksen kohteena.

Komissio esittää pk-yritysten alueellisten verkostojen ja strategisten klusterien tukemista. Sillä on käytössään useita rahoitusinstrumentteja, joiden kautta tukea voidaan kanavoida. Kyse ei ole yksittäisten yritysten suorasta tuesta, vaan tuki kanavoidaan yritysten verkostoille, tavoitteena muun muassa tukea rajat ylittävää yhteistyötä sekä innovaatioiden syntyä ja leviämistä Euroopassa.

Komissio rahoittaa lukuisia eri ohjelmia, joissa edunsaajana ovat pk-yritykset. Ohjelmien kohteet, tavoitteet ja painopisteet vaihtelevat, esimerkiksi rakenne- ja investointirahastoissa olennaisena edellytyksenä on se, että tuettava hanke ei rajoitu yksinomaan sotilaalliseen käyttöön, vaan edellytyksenä on kaksikäyttöulottuvuus.

Mitään uutta, puolustusteollisille toimijoille kohdennettua rahoitusmekanismia ei komissio ole tuomassa kuvioon. Kyse on olemassa olevan EU-rahoituksen tunnetuksi tekemisestä ja paremmasta hyödyntämisestä puolustusteollisten pk-yritysten toimesta.

Mitä tarjolla Suomelle?

Mitä tästä kaikesta komission aktiviteetista jää Suomelle käteen? Vastaus riippuu ainakin osittain omista toimistamme. Jos Suomi jää passiivisesti ottamaan vastaan mitä tuleman pitää, ei ennuste Suomelle koituvien hyötyjen osalta ole kovin kaksinen; eurooppalaisia puolustusmarkkinoita ja -teollisuutta kehitetään aktiivisten ehdoilla. Komission ’korva’ on erityisen herkkänä ns. isojen tuottajamaiden toiveille, mutta myös pienillä mailla on mahdollisuus vaikuttaa, jos argumentaatio on vakuuttavaa ja sitä tuodaan aktiivisesti esiin kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Kaikki viisaus ei löydy Brysselistä, ja puolustusalaa koskevat toimet edellyttävät komissiolta alan erityispiirteiden ymmärrystä.

Komissio on tullut tälle sektorille jäädäkseen, halusimme sitä tai emme. Tässä tilanteessa olennaista on pohtia, haluammeko olla tekemässä muutosta ja samalla hyödyntämässä ensi linjassa uusia mahdollisuuksia vai tyydymmekö puolustamaan vanhoja asemiamme ja ottamaan vastaan mitä tuleman pitää. Komissio tulee – olemmehan valmiita.

 

Artikkeli on julkaistu Patria-lehdessä joulukuussa 2014.