Kanta

Euroopan Puolustusrahasto käynnistyy – nyt on aika olla aktiivinen

Suomalaisen puolustusteollisuuden yrityksiä edustavan PIA ry:n pääsihteeri Tuija Karanko on päivittäin tekemisissä Euroopan Puolustusrahaston hankkeiden kehittämisohjelmien kanssa. EU perusti Euroopan Puolustusrahaston kesällä 2017 koordinoimaan jäsentensä puolustusalan investointeja ja kehitystyötä. Nyt, kun toimintaa on takana vajaa vuosi, pyysimme Karankoa asiantuntijana kommentoimaan, mitkä ovat hankeohjelmien plussat ja miinukset suomalaisesta näkökulmasta.

Mitä asioita EU:n Puolustusrahastossa on käynnissä keväällä 2018?

Ensinnäkin rahasto on mielestäni hiukan harhaanjohtava nimitys, sillä kokonaisuus pitää sisällään pääasiassa EU:n puolustusteollisen kehittämisohjelman.

Euroopan Puolustusrahastossa on kaksi osiota: tutkimus- ja suorituskykyikkunat. Tutkimusikkuna on käynnistynyt viime vuonna toimilla, joiden on tarkoitus valmistella 2020 alkavan varsinaisen tutkimustoiminnan menettelytapoja. Tähän on kolmeksi vuodeksi varattu 90 miljoonaa euroa. Komission suunnitelman mukaan budjetti 2020 alkaen olisi jopa 500 miljoonaa.

Suorituskykyikkunan suhteen käydään parhaillaan keskusteluja siitä, minkälaisia hankkeita siihen otettaisiin ja minkälaisilla menettelyillä. Testiaika on 2019–2020, ja vuodesta 2021 alkaen siitäkin olisi tarkoitus tulla iso ohjelma. Tuotekehitys- ja hankinnat -osion budjetti on ensimmäiselle kahdelle vuodelle 500 miljoonaa ja 2020 se noussee miljardiluokkaan vuositasolla.

Lisäksi viime kesänä saatiin komission esitys lainsäädännöllisestä paketista, jolla puolustusrahasto perustetaan. Asiaa käsitellään trilogimenettelyssä ja lopullinen lainsäädännöllinen paketti olisi tarkoitus saada valmiiksi syksyllä. 

Millaisena näet yhteishankkeiden toteutumismahdollisuudet?

Nythän meillä on vasta komission ehdotus asiasta, ja EU:n parlamenttivaalit ovat vielä edessä. Komissiolla on kuitenkin vahva halu vahvistaa rooliaan EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. EU:n yhteinen raha on porkkana, jonka toivotaan motivoivan jäsenmaita yhteistyöhön varsinkin suorituskykyikkunassa.

Yhteishankkeet ovat aina haastavia. Ne edellyttävät kompromisseja, eivätkä kaikki ole valmiita sellaisiin. Joku maa haluaa tela-ajoneuvoja, toinen pyöräajoneuvoja. Molemmilla voi olla asiaan hyvät perusteet. Jäsenmaat miettivät vaihtoehtoina myös kahdenkeskeisiä hankkeita. Esimerkkinä tästä ovat paljon yhteistyötä tekevät Ranska ja Britannia.

Fakta on kuitenkin se, että EU:n puolustusteollisuuden toimintaympäristö muuttuu. Komissio tulee rahoittamaan tutkimus- ja kehitystyön eurooppalaisia hankkeita. Tässä meidän suomalaisten kannattaa olla heti mukana. Perinteinen ”katsellaan ja odotellaan” ei nyt tässä toimi.

Mitä suomalaiset yritykset voivat tehdä päästäkseen mukaan?

Virallista tietoa uusista EU-hankkeista ei vielä ole, mutta voimme aktiivisesti selvittää mitä jäsenmaat suunnittelevat ja verkostoitua sopivien toimijoiden kanssa. Hankkeiden julkistamisvaiheessa on jo liian myöhäistä. Tiedoilla on tapana tihkua jo ennakkoon.

PIA ry:llä on Suomen puolustushallinnon kanssa erinomaista yhteistyötä. Voimme puolustusteollisuuden parissa pohtia, mitkä hankkeet voisivat tulla kysymykseen Suomen puolustushallinnon esittäminä. Meidän täytyy olla aktiivisia EU-foorumeilla. Eri jäsenmaat ja instituutiot järjestävät jo match making -tapahtumia ja neuvottelevat 2019 alkavista hankkeista. PIA ry on tässä jäsenyritystensä apuna.

Mitkä ovat puolustusteollisuutemme parhaita osaamisalueita?

Johtamisjärjestelmäala kokonaisuutena, maavoimakyvyt eli ajoneuvot ja liikkuvuus sekä erilaiset suojaratkaisut tulevat ensimmäisinä mieleen. Ainakin näillä aloilla toimivien yritysten kannattaa olla nyt hereillä.

Entä mitkä ovat kipupisteet Suomen näkökulmasta?

Kannan huolta pk-yritysten mahdollisuuksista. Valintakriteerinä tulisi olla teknologinen edistyksellisyys eikä se, että yritys edustaa tiettyä maata. Tässä PIA ry:n rooli etujärjestönä korostuu, sillä pk-yrityksillä ei aina ole tarvittavia resursseja. Teemme töitä myös cross border -yhteistyön puolesta, etteivät alihankintaketjut aina olisi samasta maasta.

Euroopan mailla on myös erilaiset vientilupapolitiikat. Suomessa on hyvä mutta monia eurooppalaisia maita tiukempi vientilupapolitiikka. Jos se jätetään huomioimatta hankkeiden suunnittelussa, pelaamme itsemme pussiin tai jopa ulos. Tarvitaan jonkinlainen neuvottelumekanismi – ja sillä sitten mennään.

Voivatko monikansallisetkin yritykset osallistua yhteishankkeisiin?

EU:n ulkopuolisten maiden osallistumismahdollisuus on poliittisesti kaikkein kuumin peruna. EU:ssa toimivien yritysten omistushan saattaa olla muualla. Joidenkin näkemysten mukaan kolmannet maat voisivat päästä mukaan, mutta omalla rahoituksellaan. Keskustelun taustalla on pelko siitä, että eurooppalainen teollisuus jäisi jälkeen yhdysvaltalaisesta ja EU-rahaa valuisi samaan osoitteeseen.

Mikä puolustusvoimien rooli kilpailtaessa hankkeista?

Suurin haaste on mielestäni se, mitkä ovat suomalaisten todelliset mahdollisuudet päästä hankkeisiin, jos puolustusvoimilla ei ole mahdollisuutta lähteä mukaan. Puolustusvoimien määrärahat ovat pienet eikä Suomessa ei ole ollut mittavaa tutkimus- ja kehitystoimintaa puolustusvoimien ja teollisuuden kesken. On perinteisesti ostettu valmiita, muiden kehittämiä ratkaisuja. EU:n suorituskykyikkunat on tehty suurten maiden prosessien mukaisiksi eli toimintatapaan, jossa teollisuus ja puolustusvoimat yhdessä pohtivat mitä kehitetään.

Mikä on viestisi kotimaiselle teollisuudelle?

Korostan aktiivisuutta. Pidetään huoli, että olemme EU-hankkeissa mukana. Toimintakenttä on nyt muuttumassa. Vielä ei tiedetä kuinka suuresti, mutta EU-rahaa tulee kuitenkin olemaan haettavissa. Otetaan siitä kakusta osamme. Euroopan Puolustusrahasto on voittopuolisesti hyvä asia. Onnistumismahdollisuudet ovat 50:50. Pahimmillaan tämä vain lisää päällekkäisyyksiä, parhaimmillaan se onnistuu lisäämään yhteishankkeita.